sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Mikäs se tuolla kolottaa? Se taitaa olla mopo!

Olipa pitkä bloggaustauko! Olemme eläneet pikkuvauvaelämää nyt muutaman viikon ajan, joten oma aika ja omat tekemiset ovat olleet vähissä viime aikoina. Ensimmäinen ommellus lensi kohti vesilintua, kun se ei vain onnistunut ja allekirjoittanut ei jaksanut edes yrittää sen parantelua. Tänään sain valmiiksi ensimmäisen onnistuneen käsityön vauvan syntymän jälkeen, tällä kertaa jotain nykyiselle keskimmäiselle lapsellemme.

Perus-Pertsaa sunnuntain kunniaksi
Kaavat: Minikrea 50222 koossa 92/98
Kankaat: Trikoo Kangas-Malla, resori Metsola

Kuten kuvastakin näkyy, on paita vielä vähän iso lapsukaiselle. Yhtä pienempi koko olisi ollut juuri nyt passeli, mutta ajattelin, että paidalla olisi pidempi käyttöikä, kun tekisin sen nyt yhden koon isompana.

Alkuperäisessä kaavassa ei ole hihansuissa ollenkaan resoreja, vaan ne ovat käännetty ja huoliteltu tikkaamalla. Halusin kuitenkin paitaan jotain vähän erilaista, mitä ei edellisissä ommelluksissani ole ollut, joten leikkasin hihat hieman kaavaa lyhyempinä ja lisäsin hihansuihin resorit. Sopivat tuohon aika hyvin, eikö vain?

Kaiken kaikkiaan tämä oli ihan perushuttua, ei mitään sen kummempia kommervenkkejä. Saumurin langankireyksiä tosin pitäisi säätää, kun langoitin sen uudelleen ja langankireydet heittivät häränpyllyä, vaikka en säätönamiskoihin koskenutkaan. Toivottavasti vielä näen päivän, jolloin saumuri tekee samanlaista tikkiä kuin ennen uudelleenlangoittamista.

Selailin tänään kangaskauppojen sivuja ja etsin kangasta seuraavaa projektiani varten. En vain tiedä, mitä tilata ja mistä, kun kaikkialla on ihania kuoseja! Eikä valintaa helpota lapset, jotka huutavat suunnilleen jokaisen kankaan kohdalla "mulle, mulle!". Niin ja pitäisi varmaan hankkia lisää kaavojakin, ettei tarvitsisi aina ommella samalla kaavalla samanlaisia vaatteita.. Esikoinen ainakin tarvitsisi leggingsejä, ja jonkinlaisia tunikoitakin olisi kiva ommella. Eli ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kaavoja metsästämään!

Mukavaa syksyn jatkoa lukijoilleni masentavista syysilmoista riippumatta!

PS. Jos tässä tekstissä on paljon hoono soomea, niin antakaa anteeksi. Ajatuksen kulku ei ole tällä äidillä tällä hetkellä parhaimmillaan.