keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

"Jämä"kangasompelua

Jämälangat ja jämäkankaat, siinä kaksi "murheenkryyniä" käsityöharrastajalle. Useimmiten edellä mainittuja on sen verran, ettei niitä halua heittää turhina roskiin, toisaalta niitä on niin vähän, ettei niistä saa mitään suurempaa työtä ainakaan tehtyä. Vaikka olen ompeluharrastuksessani vasta ihan alussa, oli minulle kertynyt jo jämäkankaita. Niitä varten piti tilata vähän lisää kangasta, mutta tällaisia paitoja sain loppupeleissä aikaiseksi.



Toivottavasti vauva on poika, nämä eivät nimittäin ole kovinkaan tyttömäisiä paitoja..
Malli: Raglanhihaiset paidat Minikrea 50222 ja suorahihainen paita Minikrea 50220
Kankaat: Kaikki kankaat ja resorit Kestovaippakaupasta

Rakettikangasta ja Leppäkerttukangasta olette nähneet blogissani jo ennenkin. Täydennykseksi tilasin yksiväristä mariinia ja turkoosia trikoota. 

Rakettipaita on raglanihihainen paita. Kangasta riitti juuri sopivasta etu- ja takakappaleeseen, eikä jäljelle jäänyt kuin pieniä soiroja. Hyvin käytetty kankaan kappale siis. 

Leppäkerttupaidassa on etukappaleessa leppäkerttuja, muuten paita on turkoosia trikoota. Halusin paitaan punaiset resorit, koska ajattelin, että se yhdistää leppäkerttukuvion hyvin muuten yksiväriseen paitaan. Valitsin suorahihaisen mallin, koska se sopi mielestäni paremmin paitaan, jossa yksi kappaleista on eri värinen kuin muut.

Ylimmässä kuvassa näkyvä paita piti vielä ommella, koska paitoja varten tilatuista mariinista ja turkoosista kankaista jäi sopivasti ylimääräistä. Halusin kokeilla paitaan jotain uutta tekniikkaa, joten applikoin tummalle pohjalle turkoosista trikoosta numeron 10. Applikointi oli yllättävän yksinkertaista ja helppoa, kun ensin googletin ohjeet netistä. Liimaharso toi sopivasti jämäkkyyttä, jotta sain tikattua suorat ompeleet numeroiden reunoihin.

Olisin halunnut siksakata tiheällä siksakilla suoran ompeleen sijaan, mutta se veti kankaan laineille. Paidan nurjalle puolelle olisi varmaankin pitänyt silittää tukikangasta, että siksakkaus olisi onnistunut? Toisaalta paidasta olisi voinut tulla melko jäykkä, jos siihen olisi silittänyt sekä liimaharsoa, että tukikangasta? Hyvä tuo on noinkin, ainakin ensimmäiseksi applikoinniksi!

Ompelin kaikki paidat koossa 86/92, jotta saisin käytetty mahdollisimman paljon kangasta. Ei noita paljoa enää jäänyt jäljelle, pikkuhousuja saisi lopuista kankaista ehkä ommeltua.

Käsillä on jo seuraava ompeluhaaste, nimittäin mekkoviritelmä nro 2. Kesälomaakin on vielä muutama päivä jäljellä, mahtaako mekko siis valmistua jo tällä viikolla? Se jää nähtäväksi!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Kuin mansikkaa monessa muodossa

Edellisen onnistuneen villasukka"kokeilun" innoittamana kaivoin esiin lisää jämälankoja ja neuloin toisetkin sukat. Tällä kertaa ne päätyivät kuopukselle, esikoinen kun sai jo sukat itselleen. Ne broken seed stitch -sukat siis.

Mansikkaa, mansikkajäätelöä ja mansikkasorbettia?
Malli: Perussukat hollantilaisella kantapäällä, 36 s
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 3,5 mm 100 cm pyöröpuikot

Jämälankavarastostani löytyi useamman väristä 7 veljestä pieninä nöttösinä. Kerin niistä 7 gramman painoisia pikkukeriä, ja ajattelin neuloa lapselle moniraitaiset sukat. En tajunnutkaan, kuinka paljon sukan vartta niin pienellä kerällä saa neulottua, näihin sukkiin tuli yhdestä väristä 6,5 cm vartta. Koska kuopus on vielä aika pieni, niin 13-senttiset varret sukissa ovat kunnon saapassukkien varren pituiset. Mutta ei hätää, aina voi käyttää jäljelle jääneitä nöttösiä muiden sukkien raitoihin!

Nämä olivat mukavan nopea projekti, sain ne valmiiksi kolmessa päivässä. Ja lapselta meni n. 3 minuuttia kuvan ottamisen jälkeen aikaa kadottaa sukat jemma-nimiseen paikkaan. Allekirjoittaneella ei oikeasti ole tällä hetkellä tietoa, mihin sukat ovat joutuneet. Täytynee kysyä mieheltä, onko hänellä näköhavaintoa näistä..

Pyrin neulomaan näihin pari senttiä kasvuvaraa, että menisivät vielä syksylläkin. Pienille lapsille on hankala neuloa sopivan kokoisia sukkia. Joko niistä tulee liian isot, sopivat tai liian pienet. Liian isot ovat tietysti huonot, koska ne jäävät esim. kengissä ruttuun. Sopivat taas jäävät todella nopeasti pieniksi ja pienet, niistä ei varmasti tarvitse kertoa, mikä mättää. En tiedä, onko näissä ihan sitä kahta senttiä kasvuvaraa, mutta vähän kuitenkin. 

Silmukointi onnistui tällä kertaa parhaiten, mitä olen sukkia päätellyt silmukoimalla. Jotenkin huivien ym. tasossa olevien kappaleiden silmukointi yhteen tuntuu helpommalta kuin sukkien silmukoiden, mutta harjoittelu tekee tässä(kin) mestarin, eikö vain? Ja vaikka silmukointi onkin vähän vaivalloisempaa kuin langan vetäminen loppujen silmukoiden läpi, on lopputulos kuitenkin monta kertaa siistimpi. Ja mitäpä ei käsityöläinen tekisi mahdollisuuksien rajoissa saadakseen lopputuloksesta edes hieman siistimmän? ;-)

Tänään olen päässyt jälleen piirtelemään kaavoja. Tilasin muutama päivä sitten parit kaavat lisää ja pari metriä kangasta. Luvassa on myös "jämä"kankaiden käyttöä, mutta niistä sitten myöhemmissä postauksissa. Nyt taidan valua sohvalle tuulettimen ääreen, on näet sen verran kuuma, että hiki tulee pelkkää ajatustyötä tehdessä. Ja taitaapa vichytölkillinenkin huudella jääkaapista allekirjoittaneen nimeä :-)

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Paluu perusasioiden pariin

Broken seed stitch -sukkia neuloessani huomasin, että onnistun kiristämään puikkojen reunasilmukoita liikaa, jolloin sukkien sivuun muodostuu ikävät raidat. Viime viikolla olimme lähdössä mökille, ja nappasin mukaani lankavarastostani jämälankoja mukaan, ideana neuloa sukat itselleni. No, silloin oli liian kuuma neuloa, mutta illalla kotiin päästyäni loin silmukat puikolle tavoitteena löysin rantein neulotut sukat. Tällä kertaa ne onnistuivat!

Omat jalat ja itse otettu kuva
Malli: Perussukka ranskalaisella kantapäällä, 64 s
Lanka: Drops Fabel
Puikot: 2,25 mm 100 cm pyöröpuikot

Ei sivuraitoja tai reikiä kantalapun reunassa, täysi onnistuminen siis :-) Silmukoita olisi voinut olla ehkä pari vähemmän, mutta hyvät nämä ovat näinkin. Koska langat olivat niitä, mitä kotona oli valmiina, ei värimaailma ole silmiä hivelevän kaunis. Hyvin nämä koti- tai saapassukkina kuitenkin menevät.

Puikkoina minulla oli näissä carbonz-hiilikuitupuikot. Tuntuma oli yllättävän muovinen, olin ajatellut, että puikot tuntuisivat jotenkin erilaisilta. Kaapeli oli taipuisa ja silmukat siirtyivät kaapelilta puikolle hyvin. Ja mikä parasta, kaapeli oli juuri sopivan pituinen, minulla kun ei tunnu kotona olevan kuin nuo yhdet 100-senttiset pyöröt. Tai no, nyt on kahdet, kun kävin tänään ostamassa paksumpia lankoja varten 3,5-milliset 100-senttiset puikot. Ne olivat tosin Prymin puikot, nuo Carbonzit kun ovat melko suolaisen hintaisia.

On mukavaa palata sukkien pariin. Pitkään siinä menikin, välissä tuli neulottua lastenvaatteita, tehtyä ristipistotöitä, innostuttua lasten vaatteiden ompelusta jne. Kaapissa on lähestulkoon avaamattomana Cookie A:n Sukkia. Rakkaudella. Ehkä lähiaikoina tulee innostus neuloa sukat kyseisestä kirjasta, kuka tietää?

torstai 17. heinäkuuta 2014

Hyvin nukutun yön jälkeen

Hyvin nukutun yön jälkeen eilen esittelemäni mekko ei tunnu enää yhtään niin epäonnistuneelta. Tottakai edellisessä postauksessa mainitsemani epäkohdat häiritsevät vieläkin, mutta aamuinen sovitustuokio osoitti, ettei mekko ihan mahdoton ole. Hihoissa tuntui olevan sen verran pituusvaraa, että voin halutessani purkaa resorit pois, kääntää päärmeet ja lisätä niihin kuminauhat. Sillä saa muutettua ainakin hihat mieluisammiksi!

Edelleenkään en ole käyttämässä kyseistä kaavaa uudelleen, mutta ilman rypytyksiä sillä voisi saada kivoja mekkoja aikaiseksi. Tosin en taida heti kokeilla uudelleen, koska tilasin tänään pari uutta kaavaa, ja toinen niistä oli mekkokaava.

Enää pitäisi löytää kankaat mekkoon. Miksi kaikki hienoimmat kankaat ovat nettikaupoissa ja maksavat paljon? Ja miksi postimaksujen pitää olla niin suuret? Jos kivan mekkokankaan saisi sanotaan vaikka 20 eurolla (ja siihen lisäksi ompelulankojen, resorin ym. aiheuttamat kulut), niin huonolla tuurilla pitää vielä maksaa lähes 10 euroa postimaksuja. Tulee aika paljon kalliimmaksi. Suuremman kangasmäärän tilaaminen tietysti alentaa yhden vaatteen postikuluja, mutta kun luonto ei anna periksi ostaa jotain ilman tarkempaa suunnitelmaa..

Sopivan nekkokankaan metsästys jatkuu. Sillä välin neulon sukkia, niistä lisää joskus myöhemmin. Nauttikaahan täysin rinnoin lämmöstä ja helteistä, kun niitä kerrankin piisaa!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Hopoti hopoti hopoti hoi, varsa hypäten hirnuu!

Koska heppakankaasta ei tullut esikoiselle mekkoa, jäi kangasta yllin kyllin yli. Jäljelle jääneestä palasta tuli kuopukselle mekko. Tai tunika. Tai jotain.

 Tämä taitaa vaatia vähän sulattelua
Kaavat: Minikrea 50220
Kankaat: Heppakangas ja resori Kestovaippakaupasta

Ompelin mekon samalla kaavalla kuin edellisessä postauksessa esittelemäni t-paidan. Erona on, että koko on eri ja pidensin helmaa reilulla 10 sentillä, jotta saisin aikaiseksi mekon, tässä on pitkät hihat ja taakse lisäsin nappilistan.

Nappilistan lisääminen oli yllättävän helppoa. Toki ompelin ensin pari harjoituskappaletta jämäkankailla. Yksikin olisi riittänyt, mutta halusin vielä varmistaa, että nappilista onnistuu toistekin, ennen kuin menin leikkaamaan tuota heppakangasta. Nappien sijana laitoin mekkoon nepit, koska miehen mielestä ne ovat helpommat arkikäytössä.

Tavallaan olen työhön tyytyväinen, tavallaan en. Rypytykset onnistuivat hihojen yläreunassa ja pääntiessä hyvin, ja kuvion kohdistus oli helpompaa kuin t-paidan kohdalla. Nappilistan lisäksi sain pääntien kanttauksen ommeltua siististi, vaikka se vaatikin kaksi ompelukertaa. Mutta..

Ensinnäkin kaavasta johtuen etukappale on leveämpi kuin takakappale, koska muuten etukappaleeseen ei saisi rypytyksiä pääntiehen. Vai olenko ymmärtänyt rypyttämisen jotenkin ihan väärin, että kun yhdestä päästä rypyttää niin kankaan määrä vähenee toisessakin päässä? Kuitenkin, en huomannut moista "vikaa" t-paidassa, vaikka siinä on ihan sama epäkohta. Nyt kun huomasin sen, niin se häiritsee ihan älyttömästi. Omalla maalaisjärjelläni ajateltuna kappaleen yläreunan rypytys ei kavenna alareunaa, vaan sitä olisi tietenkin pitänyt rypyttää ennen päärmeen kääntämistä. Ja se vasta olisi tyhmältä varmaan näyttänyt, kun helmassa olisi ollut edessä pieniä ryppyjä ja takana ei.

Toiseksi nuo hihansuut eivät (tällä hetkellä) miellytä. Leikkasin niihin resorin kaavalla 0,8 * hihansuun ympärys, ja osa resorin pituudesta meni saumanvaroihin. Ajattelin, että resori olisi vetänyt hihansuita vähän suppuun, mutta ei, vaan ne jäivät tuolla tavalla suoriksi. Hihansuiden rypytys ja resori eivät tahtoneet toimia allekirjoittanutta miellyttääkseen yhteistyössä. Ai että häiritsee! Tai ehkä häiritsevin tekijä on hihojen leveys, tiedä häntä. Jokin niissä joka tapauksessa mättää.

Paidassa/mekossa on paljon hyvää, mutta nuo pari pientä seikkaa jäivät harmittamaan. Enpä tiedä, tuleeko kyseisen kaavan variaatiota käytettyä enää tämän jälkeen. Peruspaitoja toivon mukaan tulee tehtyä vielä monen monta! Tuota etukappaleen leveyttä ei huomaa, ellei oikein ala mallailla, mutta nuo hihat. Oi voi. Pitäisikö kuitenkin purkaa sivusaumat ja kaventaa hihoja? No jaa, tämä on tällä hetkellä muutenkin ihan liian iso kuopukselle, joten katsokaamme rauhassa, tuleeko mekolle käyttöä ja jos nuo hihat lasta häiritsevät, niin ehkä niille kannattaa tehdä jotain vasta sitten. Vai mitä sanotte? 

PS. Miehen mielestä tuo on ihan hyvän näköinen, ja kunhan itsekin katselen mekkoa päivän, pari päivää, viikon tai puoli vuotta, niin mitä luultavimmin hihatkaan eivät enää häiritse. Siihen ainakin tähdätään!

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Ihahhaa, ihhahhaa, hepo hirnahtaa

Ei tullut esikoiselle jo luvattua mekkoa, vaan a-linjainen t-paita.

Monen monta pientä heppaa
Kaavat: Minikrea 50220
Kankaat: Trikoo ja resorit Kestovaippakaupasta

Alun perin olisin halunnut ommella lapselle tästä kankaasta singoallamekon. Omistamassani kaavassa on kuminauharypytys rinnan alla, ja kokeillessani sen toteuttamista jämäkankaalla, en saanut sitä onnistumaan. En siis uskaltanut leikata kankaita ja kokeilla uudelleen, josko onnistuisin sittenkin. Näytin esikoiselle kuvia suppeasta kaavavalikoimastani, ja hän valitsi ommeltavaksi yllä näkyvän paidan. Kaava on easy-kaavan toiselta puolelta, jossa on erilaisia variaatioita toteutettaviksi.

Itseäni vähän epäilytti, että millainen tuosta tulee, kaava-arkilla kun ei ole kuin piirretty kuva kyseisestä paidasta. Lisäksi rypytykset mietityttivät, koska en ollut ennen ommellut sellaisia. En tiedä, kuinka hyvin rypytykset tuosta kuvasta näkyvät, mutta niitä on hihoissa ja paidan etumuksessa. Hyvän mallin lapsi kuitenkin osasi valita, eivätkä rypytyksetkään olleet niin vaikeita, mitä etukäteen ajattelin niiden olevan. Jos olisin kaavoja piirtäessäni tajunnut lisätä helmaan pituutta, olisi tästä saanut mekonkin ommeltua. Seuraavalla kerralla sitten.

Hihansuihin pujotin pätkät kuminauhaa. Ne olisi voinut leikata vielä lyhyemmiksi, mutta koska paidan saaja on tarkka milloin mistäkin, niin jätin hihansuut tarkoituksella väljemmiksi, ettei paita jää käyttämättä sen takia, että hihat ovat liian kireällä lapsen mielestä.

Kuvion kohdistaminen oli jokseenkin hankalaa. Jos kankaan alareuna meni suorassa, niin sitten muu kangas oli ihan vinossa ja toisinpäin. Päädyin siihen, että vinossa oleva kankaan alareuna on pienempi paha. Suhteellisen suoraan nuo hepparivit menevät, onneksi. Tuo etukappaleen keskelle alas osuva iso heppa oli ihan tuuria, en mitenkään tarkoituksenmukaisesti leikannut kankaita sitä huomioon ottaen.

Paita oli oikein mukava kokeilu, kun olen tähän asti ommellut ihan peruspaitoja. Tiedä sitä, mitä tässä vielä oppii ompelemaan ajan myötä! Esikoinen ainakin tilasi jo tällä samalla mallilla pitkähihaisen paidan, jossa on rypytystä myös hihojen suissa. Ensin täytyy kyllä hetken aikaa katsella, kuinka ahkeraan käyttöön tämä kappale päätyy, a-linjaisia paitoja kun ei meidän kodissamme ole pahemmin nähty tähän mennessä..

torstai 10. heinäkuuta 2014

Näen tähtiä, paljon tähtiä!

Pari peruspitkähihaista lisää syksyä ajatellen.

Violettia esikoiselle, keltaista kuopukselle
Kaavat: Minikrea 50220
Kankaat: Tähtitrikoo ja resori Kestovaippakaupasta

Peruspaitoja tarvitaan aina, eikö vain? Kuopukselle on tietysti jemmassa esikoisen vanhoja vaatteita vaikka kuinka paljon, mutta ei aina ole kivaa pukeutua jonkun toisen vanhoihin vaatteisiin. Siksi ompelin paidat kummallekin. Esikoinen valitsi violetin kankaan itse ja minä käytin auktoriteettiani valitessani kuopukselle keltaista. Hän on itse niin pieni vielä, että jos olisin kysynyt vaikka kolme kertaa, että mitä väriä tilataan, niin hän olisi varmasti näyttänyt joka kerta eri värin.

Näiden ompelussa ei ollut mitään sen kummempia kommervenkkejä. Kuvion kohdistus onnistui hienosti, jopa paremmin kuin rakettiyöpuvussa. Tosin keltaiseen paitaan piti leikata kaksi takakappaletta ja violettiin kaksi etukappaletta, koska ensimmäiset kappaleet menivät hassusti vinkuraan. Perfektionisti mikä perfektionisti, ainakin olen tyytyväinen lopputulokseen.

Edellisistä töistä poiketen ompelin viimeistelyt kaksoisneulalla, kun sellainen on taas käytössäni. Kyllä sillä vain saa siistiä jälkeä aikaiseksi, vaikka ompeleet eivät ehkä ihan millilleen menekään suoraan. Saumat saumuroin ja resorit kiinnitin ompelukoneen kolmipistesiksakilla. Ehkä jonain päivänä alan käyttää saumuria myös resoreiden kiinnittämiseen, kuka tietää.

Vaikka ompelu-urani on vasta aluillaan, on mukavaa huomata, miten taidot karttuvat ja joka kerta jokin asia on helpompi kuin edellisellä kerralla. Toki ompeluun menee vieläkin paljon aikaa, näitä kahta paitaa työstin lähemmäs viikon. Ei minusta siis mitään vaatetehtailijaa tällä ompeluvauhdilla ole tulossa. 

Sovituskuvaa ei näistä paidoista ole tällä kertaa. Esikoinen ei välittänyt pukea paitaa päälleen ja pienemmälle oma paita on niin iso, ettei kuvasta olisi saanut minkäänlaista käsitystä istuvuudesta. Näille helteille ei vain kannata ommella juuri sopivan kokoista paitaa, jää vielä huonossa lykyssä kokonaan käyttämättä, koska jää pieneksi saman tien.

Luulenpa, että seuraavakin valmistuva työ on ommellus. Kangas on jo varattuna, vielä pitäisi kehittää kaavat jostain. Idea on jo valmiina, toivottavasti saan sen onnistumaan!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Edit

Huhhuh, olipa karmeaa jälkeä tuossa taaperon yöpuvun pääntiessä. Päädyin eilen illalla purkamaan koko tekeleen pois ja aloittamaan alusta. Oranssia resoria minulla ei ollut edelleenkään, joten piti paikata hihansuista tutulla punaisella. Ja uskokaa pois, kyllä kannatti!

 Tässä pääntie ennen uudelleen ompelua

Ja tässä uudelleen ompelemisen jälkeen

Valtava ero, eikö vain? Todella hävettää tuo ensimmäinen yritys. 

Ompelin punaisen resorin pääntiehen kokonaan ompelukoneella. Siten sain siihen leveämmät käännösvarat ja nurjalta puolelta reunan käännettyä kaksin kerroin. Koska onnistuin tuhoamaan kaksoisneulan käyttökelvottomaksi, ompelin pääntiehen kaksi suoraa ommelta vierekkäin. Kovin joustava ratkaisu se ei ole, mutta tuollaisessa vetoketjullisessa pääntiessä ei tarvitse venyttää resoria samalla tavalla kuin esim. tavallisissa puseroissa, joten eiköhän tuo käyttöä kestä.

Nyt on hjuva fiilis, kun sain työstä vihdoinkin sellaisen, kun halusin. Kyllä tätä veivattiinkin, uskokaa pois! Plussana onnistuneen työn lisäksi sain vielä pieniä oivalluksia, joiden myötä seuraavan kerran tällaista ommellessani olen viisaampi ja pääsen toivon mukaan hieman helpommalla. Lopuksi vielä sovituskuvaa tuosta jälkimmäisestä pääntiestä. Istuu paljon paremmin, vai mitä sanotte?

Pahoitteluni kuvien laadusta, ne ovat melko luokattomia tällä kertaa. Toivottavasti niistä kuitenkin saa käsityksen, millaisen muutoksen puku koki tämän päivän käsittelyn myötä.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Ei ole riemulla rajaa, kun saumurilla ajaa

Kyllä vaan, edellisessä postauksessani mainitsemani uusi lelu on saumuri. Kun muut tekivät juhannustaikoja, minä tein juhannusshoppailua netissä. Tässä ensimmäinen yhteistyömme tulos.

Katso äiti, vetoketju!
Malli: Jalie pajamas
Kangas: Rakettikangas ja resorit Kestovaippakaupasta

Miksi minusta tuntuukaan, että mitä useamman näitä yöpukuja ompelee, sitä vaikeampaa se on joka kerta? 

Kuvion kohdistaminen onnistui mielestäni hyvin, siihen olen tyytyväinen. Puvun kappaleet oli tosin helpompi leikata kohdistetusti, koska yksikään kappale ei ole taitteella, vaan takakappaleita, etukappaleita ja hihoja leikataan kaikkia kaksi kappaletta.

Tällä kertaa ompelin vetoketjun kiinni ensimmäisenä. Ensimmäisellä yrityksellä kohdistukset menivät päin metsää, mutta toisella kerralla ne onnistuivat paremmin.

Saumurilla ommeltavat osiot sujuivat kuin leikki, on se vaan hauskanen laite. Siistit saumat ja silleen, tiedättehän :-) Ei kyllä harmita rahan käyttäminen siihen, on aina mukavaa saada siistimpää jälkeä aikaiseksi.

Resori loppui kesken. Tai siis, allekirjoittanut tilasi sitä alunperinkin liian vähän. Kävin Eurokankaasta katsomassa, josko siellä olisi ollut oranssia resoria, että olisin saanut myös kädenteihin oranssit resorit, mutta Eurokankaan resori oli ainakin tällä kertaa niin löperön tuntuista, että en halunnut ostaa sitä. Piti siis käyttää hihoihin punaista resoria. No, tuskinpa tuollainen vajaa 2-vuotias paljoa asiasta välittää.

Pääntiehen en ole yhtään tyytyväinen. Ensinnäkin taisi olla virhe saumuroida resori kiinni pukuun. Se jätti resoria kääntäessä paljon pienemmän varan viimeistelyommelta varten. Seuraavalla kerralla ompelen pääntien resorin ehdottomasti alusta loppuun ompelukoneella. Pienemmästä varasta johtuen ompelin resorin viimeistelyn ainakin kymmenen kertaa. Ensin yritin pari kertaa kaksoisneulalla, ennen kuin onnistuin tavalla tai toisella katkaisemaan sen. Sitten yritin muutaman kerran kolmipistesiksakilla, mutta se sai pääntien aaltoilemaan ihan rumasti. Kolmanneksi ompelin pitkällä suoralla ompeleella ja lyhyellä suoralla ompeleella, mutta ei ei ei. Kolmas suora ommel onnistui jotenkuten, mutta en ole vieläkään tyytyväinen siihen. Suurin ongelma oli, että saumurisauma jäi näkymään nurjalla puolella, kun resorin reuna karkasi kerta toisensa jälkeen omille teilleen. Että kolmipistesiksaks voikin olla raivostuttava purettava..

Kunhan taas jossain vaiheessa tulee asiaa alan kauppaan, niin taidan ostaa uuden kaksoisneulan ja kokeilla uudelleen, jospa saisin tuon viimeistelyompeleen mieluisammaksi. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut työ, mutta opeteltavaa on vielä. Kärsimätön vai mikä, mutta olisi niiin kivaa onnistua joka kerta heti ensimmäisellä kerralla. Harjoittelu on nimittäin tylsää!

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Ihan itse suunniteltua Baby bornille

Olen jo jonkin aikaa mietiskellyt, onnistuisinko neulomaan baby born -nukelle raglanhihaisen villatakin ylhäältä aloitettuna. Pari päivää sitten loin silmukat, ja tällainen siitä loppupeleissä tuli:

Nukelta oli kaikki vaatteet hukassa
Malli: Raglanhihainen ainaoikein-villatakki, oma malli
Lanka: Novita Isoveli
Puikot: 4 mm 40 cm pyöröpuikko ja 4 mm sukkapuikot

Aika onnistunut, vaikka itse sanonkin! Tämä on versio numero kaksi, ensimmäisessä pääntie oli etukappaleiden osalta niin pöhkön näköinen, että katkaisin langan ja aloitin alusta. Lisäsin etukappaleisiin muutaman silmukan ja vähensin silmukoiden lisäyksiä, ja heti näytti paremmalta.

Neuloin takin ainaoikeinneuleena, koska silloin ei tarvitse pähkäillä joustinneuletta ja miten se vaikuttaa aloitussilmukoiden määrään. Lisäksi ainaoikeinneule tuo mukavaa vaihtelua, kun useimmiten tulee neulottua sileää neuletta. En lisäillyt neuleen reunoihin mitään, esim. virkkaamalla kiinteitä silmukoita tai rapuvirkkausta. Tuo toimii mielestäni parhaiten näin.

Kiinnitykseksi ajattelin ensin nappeja, mutta eihän minulla ole sellaisia kotona kuin silloin, kun niitä varta vasten ostan. Laiskuus iski, ja koska halusin saada tämän valmiiksi, pujotin kumpaankin etukappaleeseen pätkät lankaa kaksinkertaisena ja letitin neljällä "hännällä" narut letille. Toinen vaihtoehto olisi ollut virkata etukappaleen reunaan lenkit nappeja varten. Tai jos etukappaleita olisi pidentänyt vielä muutamalla silmukalla, niin sitten ne olisivat menneet niin paljon päällekkäin, että toiseen reunaan olisi voinut neuloa napinlävet. Monta mahdollisuutta pieniin muutoksiin siis. Tai sitten tästä voisi muokata mekon pitkillä tai lyhyillä hihoilla. Tosin poikanukelle ei varmaankaan voi mekkoa pukea..

Tästä voisi joku kaunis päivä yrittää neuloa sileäneuleellisen version. Ohjekin kun on tallessa ja minun muistiinpanoikseni yllättävän huolellisesti kirjattuna ylös. Mutta sitä ennen täytyy varmaan leikkiä mun uudella lelullani, josta taidatte kuulla seuraavassa postauksessa. Mukavaa kesän jatkoa siihen asti, helteitä odotellessa!

PS. Neuletakin ohje löytyy nyt sivupalkista :-)