Olen pitänyt blogiani jo lähes viisi vuotta. Arvatkaapa mitä? En ole koko tänä aikana onnistunut tekemään itselleni sopivaa vaatetta. Sukkia kyllä, mutta yksikään paita tai takki ei ole ollut sopiva kaikista blogissa kirjoittamistani hehkutuksista huolimatta. Joko vaate on puristanut kainaloista, ollut liian suuri jostain kohdasta tai pussittanut sieltä tai täältä.
Jotta blogin pitäminen olisi mielekästä ja kävijöitä olisi jatkossakin, olen ajatellut, että tänne pitäisi saada jotain uusia juttuja vanhojen kavereiksi. Koska aika moni neulejuttu on hallussa kuten myös lasten perusvaatteiden ompelu, ajattelin, että seuraava askel voisi olla ommella istuvia vaatteita itselleni. Mutta sehän ei olekaan niin helppoa kuin voisi kuvitella.
Ompelin viimeksi itselleni trikoopaidan vuoden 2014 lopussa. Sitä on tullut pidettyä päällä tosi vähän, koska se pussittaa ihan hassusti kyljistä. Kysyin pussittamisongelmaan vinkkejä eräästä Facebookin ompeluryhmästä. Sain sieltä vinkin lisätä paidan alaosaan leveyttä, jolloin paita laskeutuisi paremmin. Nyt alkuvuodesta tilasin kangasta ja päätin kokeilla, toimisiko vinkki.
Piirsin paidan kaavan saman kokoisena kuin edellisellä kerralla, mutta lisäsin alaosaan leveyttä niin, että se vastasi yhtä isompaa kokoa. Leikkasin kankaat, saumuroin paidan kasaan, kokeilin. Viilasin sivusaumaa, koska sivusauman linja ei mennyt haluamallani tavalla. Kokeilin uudelleen.
Oli tämä toinen kokeilu parempi kuin ensimmäinen, mutta pussitusongelma on olemassa edelleen. Kylkiin muodostuu ryppyjä, samoin selän puolelle jäi pussi. Miehen mielestä paita oli ihan yhtä istuva kuin kaupasta ostetut paidat ja samaa sanoi äitini. Hakusessa vain ei ole "ihan ok, kaikki paidat pussittavat"-kaava vaan siististi päälle istuvan vaatteen kaavat. Kyllä vaan, lyön nyt päätäni seinään oikein pidemmän kaavan mukaan.
En vain tiedä, miten tästä eteenpäin. Viimekerralla selän pussittamisongelma katosi kaventamalla kaavaa vyötärölinjalta muutamalla sentillä. Samalla pitäisi kuitenkin saada paidan alaosaan lisää leveyttä, että se laskeutuisi vielä vähän paremmin. Ja jos vyötäröltä kaventaa ja alaosasta leventää entisestään, on lopputuloksena melko hassunmuotoinen paita. Toinen vaihtoehto on kokeilla yhtä kokoa isompaa kaavaa ja leventää siitä alaosaa vielä yhden koon verran. Istuuko vaate kuitenkaan enää sen jälkeen yhtä hyvin yläosastaan? Kokeilemalla se tietysti selviää, mutta viherpiiperö sisälläni motkottaa, ettei usean paidan ompeleminen ihan vain kokeilumielessä ole ollenkaan järkevää. Siksi haluaisin varmuuden, että olen menossa kokeiluissani oikeaan suuntaan ennen kuin yritän uudelleen.
Nii-in, tässä sitä on projektia koko vuodeksi. Jos moni muu saa viilattua kaavan istumaan hyvin päälleen, on minullakin toivoa onnistumisesta, eikö vain? Kuten Puuha-Petessäkin aina sanotaan: Can we fix it? Yes we can!
Onneksi ei ole mitään niin pahaa, ettei siitä seuraisi jotain hyvääkin. Ei niin onnistuneen vaatekokeilun jälkeen piti saada jotain muuta ajateltavaa ja niinpä puikoilla on jämälankasukat. Kun ei yhdessä onnistu, niin toisessa työssä voi lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla: saa hyvän mielen sekä valmiista sukista että värien suunnittelusta ja pääsee eroon lankanöttösistä. Harmi vain, että mielenrauhan tuohon paita-asiaan saa vain onnistumisen myötä, eikä sellaista onnistumista taida olla tarjolla ihan lähiaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti