Kuten kuvasta näkyy, osa päiväpeitteen ruuduista on päässyt pingotettaviksi. Onneksi eivät ole tuon isompia, ne ovat nimittäin jälleen kerran muistuttaneet, miksi en pidä pingottamisesta. Jotenkin liian tarkkaa puuhaa (varsinkin kun ei ole mahdollista pingottaa peitteen rivi kerrallaan, jolloin ruutujen koko ei välttämättä tarvitsisi olla ihan millin päälle). Hyvää asentoa on vaikea löytää, selkä puutuu. Ja sormensa lykkää vähän väliä neulaan, vaikka kuinka varoisi.
Mutta vaivaa kyllä kannattaa nähdä, ovat nuo niin paljon siistimpiä pingotuksen jälkeen kuin ennen sitä. Ja ovat kaikki saman kokoisia. Eikä niitä tarvitse päivittäin pingottaa, välillä voi pitää välipäivän, jos ei vain yksinkertaisesti huvita. Sitä paitsi, osa oransseista ruuduista on vielä neulomatta, kun on ollut mukavampia neuleita työn alla. Tämä pitää siis edelleen "välityön" kunniakasta paikkaa itsellään. Kuvassa olevat keltaiset ruudut ovat viimeiset pingotetut kyseisestä väristä. Valkoisten kanssa pääsin vasta alkuun (niissä on suurin työ, kun niitä on kaksinkertaisesti keltaisiin tai oransseihin ruutuihin verrattuna).
En ole päätellyt langanpätkiä, koska niitä voi kätevästi käyttää ruutujen yhdistämiseen. Joissakin ruuduissa on langanpätkiä keskellä ruutua, koska kaikki lanka piti käyttää hyödyksi ja neuloa niin pitkälle kuin vain pääsi. Onneksi niitä ei ole kuin muutama. Ja kyllä niitä ehtii päätellä, kun aikaa on vielä yllin kyllin elokuun puoleen väliin :-)
Kevät alkaa tehdä tuloaan, ja mieli alkaa siirtyä keväisten neuleiden pariin. En ole koskaan ollut puuvillalangan ylin ystävä, mutta ilmojen vähän lämmetessä pitää siirtyä vähän viileämpien materiaalien pariin. Lankaa on jo ostettuna, kuvia ja tekstiä tuotoksesta seuraa toivottavasti ennen kesän alkua ;-)
Mukavaa kevätpäivien odotusta, kuullaan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti