maanantai 30. kesäkuuta 2014

Joulusukista juhannussukiksi

Ostin joskus viime syksynä (?) kaksi kerää Gjestalin Maijaa ideanani neuloa niistä kirjoneulelapaset. Innostus kuitenkin hiipui suunnilleen heti sen jälkeen, kun olin maksanut kerät, ja ne jäivät lipaston laatikkoon odottamaan päivää parempaa. Muutama viikko sitten rohkaistuin jälleen kokeilemaan villasukkien neulomista, tavoitteenani oli neuloa sukat esikoiselle joululahjaksi. Malliksi valikoitui broken seed stitch.

Ei ehkä olisi pitänyt luottaa sukkataulukkoon
Malli: Broken seed stitch socks
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 3 mm 100 cm pyöröpuikot

Jes, onnistuin kantapäässä, joka on tökkinyt niin pitkään vastaan. Tällä kertaa ei tullut reikiä kantalapun reunaan, uskon siis keksineeni, missä ennen kinnasi. Sukissa on vahvistettu kantalappu ja ranskalainen kantapää. Ei nykyään tule paljon muunlaisia kantapäitä sukkiin neulottuakaan.

Malli oli mukava neulottava, oli jotain seurattavaa koko ajan, että tulee aloitettua joka toinen kerros oikein joko oikealla tai nurjalla silmukalla. Kantapään käännösten jälkeen hämmennystä aiheutti hetken aikaa se, että langan väri vaihtui eri kohdassa kuin kerros, mutta kunhan pääsin hämmennyksestä yli, niin tämä oli tuttua juttua. Kärjessä on nauhakavennukset ja päättelynä silmukointi. Kyllä kannatti opetella sekin tekniikka, sukkien kärjistä tulee paljon siistimmät sillä tavalla.

Ei näistä kuitenkaan jouluksi tullut sukkia. Pähkäilin neuloessani, kuinka pitkät jalkateristä pitäisi neuloa. Esim. Novitan sukkataulukko ilmoitti koon 30 sukkien jalkaterän pituudeksi 20 cm. Kaksi sukkaa kerralla 2 -kirjasta katsoin, että koon 28-29 sukkien jalkaterän pitäisi olla 19-senttiset ja koon 19 sukkien 19,5 senttiset. Novitan sukkataulukko taas ilmoitti, että sukissa olleella silmukkamäärällä kärkikavennusten pituus olisi 5 senttiä.

Neuloin jalkaterät 14,5 cm pitkiksi, ja ajattelin, että kärkikavennukset olisivat 4,5 cm. Viiteen senttiin en uskonut missään vaiheessa, koska omalla käsialallani naisten sukkiin tulee suuremmalla silmukkamäärällä 5 senttiä kärkikavennuksia. Metsään meni. Näistä tuli 18-senttiset, eli lapselle juuri nyt sopivat sukat. Olisi nämä tietysti voinut pakettiinkin laittaa, mutta olisivatko nämä mahtuneet jalkaan vielä puolen vuoden päästä? En uskaltanut ottaa riskiä, vaan lapsi sai sukat käyttöönsä heti tänään :-)

Aika monessa lähteessä muuten varoitellaan magic loopilla neulottaessa löysistä reunasilmukoista, joista jää raita valmiiseen työhön. Minulla ongelma on päinvastainen, reunasilmukat kiristyvät ja sukkiin jää sen takia sivuihin tuollaiset kinnaavat raidat. Täytynee seuraavissa sukissa kiinnittää erityistä huomiota, ettei niin kävisi. En tiedä, vaikuttaako silmukoiden kiristyminen sukkien pidettävyyteen, mutta ainakin kuvaaminen on hankalaa, kun ne tiukempien silmukoiden muodostamat raidat vetävät sukat ihan ryttyyn.

Kuopus harmistui, kun esikoinen sai jotain uutta, joten tänään illalla olen kerinyt jämälanka seiskaveikkoja. Jospa niistä neuloisi raitasukat pienemmälle, että kummallakin lapsella olisi uudet sukat kesän kunniaksi!

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Minne mun oma aikani on kadonnut?

Tuntuuko teistä muista käsitöitä harrastavista pienten lasten vanhemmista, että omaa aikaa ei ole lainkaan? Ainakaan juuri silloin, kun polte tehdä omia juttuja on kovimmillaan?

Innostuin neulomaan villasukkia jälleen, pitkän tauon jälkeen. Tarkoituksena olisi saada esikoiselle sukat joululahjaksi. Kyllä vaan, luitte oikein. Ajoissa kun aloittaa, niin ei tarvitse joulukuussa painaa paniikkinappulaa.

Lisäksi tilasin monta metriä (ei sitä ollut oikeasti kuin päälle 2,5 metriä, mutta se on paljon allekirjoittaneelle) kangasta. Tavoitteena pitkähihaiset kummallekin lapselle ja singoalla-mekko esikoiselle. Sormet syyhyävät päästä niidenkin kimppuun. Ensin tietysti pitäisi saada juhannusostos (saumuri) ja ne tilatut kankaat kotiin asti. Tuo singoalla-mekko tosin lähinnä kauhistuttaa tällä hetkellä. Valitsin nimittäin kaavan, johon tulee kuminauharypytys rinnan alle, ja onnistun ihan varmasti sössimään sen (sanokaa joku, että ei tuo ole hankala juttu, kaava on varmasti toimiva ja tällainen aloittelijakin onnistuu siinä vaikka silmät kiinni!). Ja pääntien käännös, en varmasti saa ommeltua sitä siististi. Tällä hetkellä tuntuu, että pitäisi unohtaa koko mekkoprojekti, ja käyttää sitä varten tilattu kangas johonkin ihan muuhun. Ja samalla haluaisin jo kaavan käsiini, että voisin edes jollain jämäkankaalla kokeilla, osaanko vai en.

Mutta minulla ei ole aikaa! Iltaisin, kun saadaan lapset nukkumaan, mies haluaa katsoa dvd:ltä erästä HBO:n sarjaa. Olen sitä katsonut hänen kanssaan, ja jos jätän jonkun jakson katsomatta, niin se on tarkoittaa, että se jää välistä, ja seuraavana iltana on hankala seurata juonta, kun en tiedä, mitä edellisessä jaksossa on tapahtunut. Ja ei, jakson katsominen keskellä päivää ei onnistu, koska kyse ei ole mistään perheohjelmasta..

Aamuisin taas, jos herään ajoissa, ehdin jo mielessäni hihkua, miten ehdin vielä neuloa vaikka ja kuinka. Mutta kuinka useimmiten käykään? Saan kutimen käteen, niin eikös lasten huoneesta aleta huudella äidin ja isin perään. Ja yleensä kello on tässä vaiheessa enintään 6.30, tänään ensimmäinen heräsi jo ennen kuutta. Arvatkaa vain, kuinka paljon kyrsii, kun on jo ehtinyt asennoitua, että saa tehdä jotain ihan omaa juttua ja saa sen jopa edistymään. Ja ei, sukkiakaan ei voi neuloa keskellä päivää, koska esikoinen kuitenkin kysyisi, kenelle sukat tulevat, ja voisi ihmetellä jouluna, kun paketista paljastuu samanlaiset sukat, mitä äiti neuloi kesällä.

Ja entä ne kankaat? No, päivällä kun haluaisin ommella, niin alkuun kyllä pääsen, mutta että saisin jotain aikaseksikin, niin siihen tarvittaisiin tunti tai kaksi, ja harvemmin sellaiseen on varaa. Edes silloin, kun mies on kotona. Ja jos jotain alkaa yrittää, on äärimmäisen turhauttavaa jättää homma kesken ja siirtyä pelamaan iänikuista Muumi-kimbleä noin miljoonatta kertaa viimeisen kuukauden aikana.

Ahdistus.

Niin ihania kuin lapset ovatkin, niin välillä voisin lähettää heidän jonnekin hyvin kauas vaikka viikoksi tai kahdeksi. Ja miehen ehkä siinä mukana. Ja kissat ehdottomasti. Ehkä siinä ajassa saisi tehdä omia juttuja sen verran paljon ja sydämensä kyllyydestä, että jaksaisi taas päivästä päivään piikana toimimista. Ja sitä, että omia juttuja tehdään "sitten joskus", kun lapset nukkuvat, mies puuhaa omiaan ja kissat eivät lasten nukkumaan menemisen jälkeen tule viereen kiljumaan rapsutuksia. "Sitten joskus", kun koko ajan joku ei ole kiinni ihossa omien vaatimustensa kanssa.

Nii-in, kun se "sitten joskus" yllättävän nopeasti saapuu, niin sitten allekirjoittanut varmaan suree, kun lapset eivät enää vietä aikaa äidin kanssa, ja miestä ei kiinnosta, kun pikkulapsiaika on vieraannuttanut vaimosta. Siinä vaiheessa varmaan antaisi mitä vain, että saisi vanhat kunnon ajat takaisin :-D Ihmisyyden perusongelma, ainainen tyytymättömyys nykytilanteeseen.

Onneksi miehellä alkaa kesäloma viikon päästä. Ainakin alkuun lapset ovat ihan isin lapsia, ja ehkä minäkin saan silloin ommella päivisin. Ja siinä vaiheessa on viimeinenkin jakso sarjasta katsottu, eli iltaisin saan neuloa. Oi, tule jo kesäloma, tule! Nimim. miten niin loman tarpeessa?

Tuntuuko teistä muista koskaan samalta, kuin minusta tuntuu tällä hetkellä?

PS. Taisi joko mies tai joku ylempi entiteetti tajuta, että tämä mamma tarvitsee nyt omaa aikaa. Veikkaan tuota ylempää entiteettiä, koska lapsetkin ovat kiltisti nukkuneet. Ihmeesti muutama tunti ihan omaa aikaa saa mielen kohoamaan. Enää ei ahdista, ainakaan niin paljoa kuin vielä illalla. Nyt ei enää tulisi mieleenkään lähettää lapsukaisia evakkoon, ikävähän heitä tulisi jo päivässä ;-) Tosin väsy alkaa painaa silmiä, lienee aika kömpiä pienen nuhanenän viereen sänkyyn ja ottaa vähän unta palloon!

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Lennä lennä leppäkerttu

Ompeluinto saa nyt jatkoa, tällä kertaa valmistui esikoiselle pitkähihainen.

Kun itse valitsee, tulee lopputuloksestakin mieluisa
Kaavat: Minikrea 50220
Kangas: Trikoo ja resori Kestovaippakaupasta
Olen tähän asti ommellut ainoalla omistamallani paitakaavalla raglanihihaisia paitoja. Muutama päivä sitten selailin Kestovaippakaupan sivuja, ja huomasin, että siellä oli nättejä kankaita alennuksessa. Tilasin jotain vauvalle ja esikoinen valitsi itselleen tuota turkoosia Leppäkerttu-kangasta. Koska halusin kokeilla jotain uutta, tilasin kankaiden lisäksi uuden paitakaavan.
Yllätys oli jonkinasteinen, kun avasin paitakaavapaketin, ja huomasin, että ohjeet olivat ainoastaan tanskaksi. Raglanihihaisen paidan paketissa oli englanninkieliset ohjeet, joiden kanssa paidan ompelu oli helppoa. No, sain minä tästäkin kaavat piirrettyä ja leikattua oikein ruotsinkielen taitojani käyttäen, mutta ompelua varten piti sukeltaa Internetin ihmeelliseen maailmaan ja hakea englanninkielinen ohje.
Hihojen ompelu etu- ja takakappaleseen oli mielestäni tässä mallissa hieman haasteellisempaa kuin raglanhihaisessa paidassa, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa. Kyllä sen saumoista läheltä tarkasteltuna huomaa, että ollaan oltu ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, mutta kukapa virheitä kyttää, ellei niitä itse mainosta ;-)

Olen "aina" ajatellut, että tuollaisten kapeiden resoreiden ompeleminen on hankalaa. No, tässä sitä oli ns. pakko kokeilla, ja se olikin yllättävän helppoa! Huolittelut ompelin kolmipistesiksakilla, koska omassa koneessani ei ole mahdollisuutta ommella kaksoisneulalla. Ainakin pitäisi ompeleen joustaa eikä ratketa käytössä. Olen itse asiassa tosi tyytyväinen, miten nuo resoreiden ompelut onnistuivat.

Nyt lapsi leppäkerttupaidan sisältä huutelee pelaamaan muumikimbleä, on siis aika lopettaa. Hauskaa juhannusta kaikille lukijoilleni, älkäähän pelleilkö vesillä! 

PS. Blogini löytyy nykyään blogilistalta, tervetuloa seuraamaan!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Ruohoa ja aurinkoa

Lupasin edellisessä postauksessa kuvan tekeillä olevasta huivista pingoittamattomana. No, eihän minulla ole sellaista, kun oli ihan pakko pingottaa huivi heti, kun se vain oli mahdollista.

 Nätti kuin sika pienenä!
Lanka: Cascade Yarns Heritage
Puikot: 4,5 mm (100 cm?) pyöröpuikko, päättelyyn 6 mm puikko

Eipä tästä voi muuta sanoa kuin ihana! Helppo ja nopea neuloa, ja kuitenkin sellainen, ettei totaalinen kyllästyminen ehtinyt iskeä ennen kuin siirryttiin seuraavaan vaiheeseen. Tämän huivin neulomiseen meni aikaa viisi päivää, jos oikein muistan, ei tullut kauheasti laskeskeltua päiviä. Päättelystä tuli ensin ihan liian kireä, sen huomasin kun yritin pingottaa huivin ensimmäisen kerran. Purin päättelykerroksen ja otin kunnolla paksumman puikon välineeksi ja päättelin vielä vähän löyhästi, ja avot, johan alkoi toimia. Reunasta tuli juuri sellainen kuin pitikin.

Huivi on ihan ohjeen mukainen, toistin pitsin kaaviota a neljä kertaa ja sen jälkeen kaavion b. Kokoa huiville tuli 168 cm * 54 cm. Voi olla, että sitä olisi vielä saanut venytettyä sentin tai pari, mutta tämä on hyvän kokoinen näinkin.

Värit ovat ihanan kesäiset, mieleen tulee auringonpaiste ja vihreä ruoho. Värit vastaavat todellisuutta alemmassa kuvassa, ylemmän kuvan laitoin vain, koska siitä näkee paljon paremmin huivin muodon. 

Pingottaminen oli yllättävän helppo homma, olin varautunut paljon hankalampaan juttuun ja vähintään miljoonaan nuppineulojen siirtelyyn. En tiedä, mikä on oikea tapa pingottaa tuollainen puoliympyrä huivi, mutta itse pingotin ensin yläreunan ja sitten alareunasta kuvion kärkien mukaan. Ei pingotus näköjään ihan viivasuoraan ja graafisesti mennyt, mutta eipä sitä käytössä huomaa. Pingottamisen jälkeen huivista tuli ihanan kevyt ja ilmava, en uskonut, että noinkin paksusta langasta saisi noin ohuen huivin aikaiseksi.

Niin ja miksi se piti pingottaa heti? No siksi, kun neulontavaiheessa reunapitsi tuntui elävän ihan omaa elämäänsä ja tuntui, että se ei istu huivin raitaosaan yhtenevästi. Oli siis pakko heti kokeilla, miten käy, kun huivin pingottaa.

Näillä näkymin tämä huivi ei jää itselleni, vaan se matkaa eteenpäin myöhemmin tänä vuonna tasakymmenvuosilahjaksi. Hyvä niin, edellinen huivi kun epäonnistui, niin toisella yrityksellä oli hienoa saada onnistunut huivi aikaiseksi :-)

Ehdin tänään jo miettiä, että miltä ko. huivi näyttäisi esim. vaaleanpuna-valkoisena...

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kotiutus


Nämä ihanuudet tulivat postin mukana eilen. Vaikka näistä ei sukiksi olekaan (ainakin omaan makuuni kuluvat puhki ihan liian nopeasti), niin ehkä nämä toimivat paremmin huivilankana. Tavoitteena on jotain raidallista ja pitsistä, ihanaa!

Vyyhdit piti keriä heti, kun sain ne käsiini, ja nyt on huivi hyvän matkaa jo aluillaan. Alku sujui nopeasti, kun kerroksella oli vähän silmukoita, mutta työn edetessä silmukoita tulee koko ajan enemmän, joten neulominenkin "hidastuu". Ei tässä kuitenkaan toivottavasti kahta viikkoa kauempaa nokka tuhise.

Nii-in, mikä mahtaa olla malli? Sen näette myöhemmin! Ette heti ehkä pingotettuna, mutta pingottamattoman version ainakin. Ja pingoitettuna viimeistään syksyllä.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Pikavauhtia unten maille?

Muutama päivä sitten kerroin löytäneeni kangaskaupan alelaarista sopivan pätkän trikoota, ja tarkoituksena oli ommella siitä vauvalle yöpuku. Tällainen siitä tuli.

Stop! Piipaa-auto tulee!
Kaavat: Jalie 3244, Jalie pajamas
Kangas: Trikoo Eurokankaasta, resorit Jättirätistä

Näitä on tullut ommeltua ennenkin, edellisellä kerralla pöllökuosilla. Tällä kertaa halusin kokeilla jalkaterien ompelemista pukuun, ettei tästä tulisi ihan edelliskerran toisinto.

Kaava on ns. quick sew -kaava, eli nopeasti pitäisi tulla valmista. Tällaiselta aloittelijalta puvun ompelemiseen meni pari päivää, eli ei tässä kovin kauaa nokka taida tuhista kokeneemmalta ompelijalta? 

Seurasin kaavan ohjeita suht orjallisesti, ja työn edetessä huomasin, että voisin tehdä pari juttua eri tavalla. Voisin esimerkiksi kiinnittää vetoketjun etukappaleisiin ensimmäisenä enkä vasta toiseksi viimeisenä työvaiheena. Jalkaterien ompelussa olisin itse ohjeista poiketen kiinnittänyt ensin jalkaterän takaosan ja pääliosan taka- ja etukappaleisiin ja vasta sen jälkeen ompelisin sivu- ja haarasaumat. Nyt piti hieman purkaa ja pähkäillä, että sain kappaleet kiinni haalariin, kuten piti. 

Kaiken kaikkiaan tämä oli mukava työ, ja nyt tekisi mieli käydä ostamassa lisää kangasta ja ommella toinen mokoma heti perään! Samalla saisin kokeiltua, olisiko nuo yllä mainitsemani vaiheet helpompia, kun ne tekisi ohjeista poiketen heti ensimmäiseksi.
PS. Olen tosi tyytyväinen tuohon vetoketjun ompeluun, se onnistui paljon paremmin nyt kuin edellisellä kerralla!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Lisää karoteenia

Tässä lisää karoteenia, vai pitäiskö kenties sanoa Itellan oranssia?

Pönötys
Malli: Minikrea 50222
Kangas: Trikoo jättirätistä

Ompelin näitä kaksin kappalein, yhden esikoiselle ja toisen kuopukselle. Kaava on sama kuin tässä vauvan t-paidassa, erona tietysti se, että näihin kahteen paitaan lisäsin saumanvarat ja hihat huolittelin kääntämällä reunan resorin lisäämisen sijaan. Lisäksi ompelin huolittelut suoralla ompeleella.

Sikäli mikäli kun vauvan t-paita onnistui hyvin, niin nämä onnistuivat ehkä vielä vähän paremmin. Kuvassa olevasta isommasta paidasta piti pääntien huolitteluja purkaa ensimmäisen yrityksen jälkeen, mutta toisella kerralla ne menivät lähestulkoon nappiin.

Esikoinen ei kauheasti innostunut paidasta, liekö paidan väri ollut ei niin mieluisa. Kuopus oli innokkaampi, ja paita pääsi tänään pesun jälkeen kuivuttuaan heti käyttöön. Itselleni mieleen tulee tuosta väristä Itella, siellä kun ainakin aikoinaan oli työvaatteina tuollaisia kirkkaanoransseja t-paitoja.. Jos lapset näitä intoutuvat pitämään, niin pääsenköhän eroon siitä mielikuvasta? Terkuin ex-postilainen.

Näiden paitojen myötä allekirjoittaneeseen iski ompeluvimma o.O Käytiin eilen pikaisesti Eurokankaassa ostamassa lisää oranssia ompelulankaa, ja sieltä saattoi tarttua palalaarista kappale kangasta mukaan, tavoitteena taikoa vauvalle yöpuku. Mitään en vielä tosin voi luvata, sillä kangas on vielä pesun jäljiltä kuivumassa, enkä yhtään tiedä, kuinka mukavaa työstettävää se on loppupeleissä. Myös eräs huiviprojekti kutkuttaisi, mutta ensin pitäisi keksiä, minkä värisiä lankoja haluaisin kyseiseen neuletyöhön käyttää. Vihreää ainakin, mutta mitä sen kaveriksi? Keltaista vai kenties sinistä?

Aurinko paistaa mukavasti ulkona, joten nyt kohti ulkoilmaa, mars mars! Tai ainakin parvekkeelle kokeilemaan, joko eilinen ostos alkaa osoittaa kuivumisen merkkejä ;-)

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Villaa vauvalle

Lämpöä piisaa, mutta se ei haittaa tikuttelua. Jos ei mitään suurta, niin ainakin jotain pientä olen saanut aikaiseksi.

Pienen pienelle vaavalle
Malli: Myssy, lapaset ja sukat oma malli
Lanka: Novita Wool
Puikot: Myssyyn 3,5 mm 40 cm pyöröpuikko, lapasiin ja sukkiin 3 mm 100 cm pyöröpuikko

Kuten kuvasta näkyy, myssy on ihan peruskypärämyssy, jonka ohje löytyy Novitan sivuilta useamman kerran ja lisäksi myös esim. Käspaikan sivuilta. Koska en jaksanut laskea tiheyksiä, niin valitsin ohjeen Novitan sivuilta, siellä kun oli silmukkamäärät ilmoitettu suoraan. Kooltaan myssy on 60-senttinen, eli menee passelisti loppukesän vauvalle, kun ilmat vain vähän viilenevät.

Lapaset neuloin Piipertäjän ohjeen mukaan, joskin muokkasin ohjetta niin, että varren joustinneuleen neuloin 2 oikein 2 nurin -neuleena ja päättelyn tein silmukoimalla. Vaikka silmukointi vaatiikin vähän keskittymistä ja miettimistä, niin sillä saa työt pääteltyä siististi, eikä sukkien tai lapasten päähän jää samanlaista "reikää" kuin mitä jää silloin, kun silmukat päättelee vetämällä langan niiden läpi.

Sukat ovat "omaa mallia". Aloin ensin neuloa junasukkia, mutta ohje alkoi ärsyttää jo varren kohdalla, ja kantapään jälkeen olin valmis purkamaan koko tekeleen. Ensinnäkin niistä tuli aivan valtavat (oikeasti, millainen räpylä 2 kk:n ikäisellä vauvalla on, vai ovatko ko. sukat kenties mallia varsi ulottuu nivusiin?), eikä kantapääkään onnistunut toivotunlaisesti. Niinpä purin sukan alun ja aloitin alusta. Yhteishyvän sivuilta löytyy ohje "makkara"varsisukkiin. Näin sellaisista kuvan eräässä fb-ryhmässä. En käynyt katsomassa ohjetta, vaan neuloin ihan fiilispohjalta. Makkaroiden alapuolelle lisäsin muutaman kerroksen joustinneuletta. 

Lapaset ja sukat neuloin magic loopina, kun tuntuu, etten osaa enää neuloa tavallisilla sukkapuikoilla siististi. Enpä olisi uskonut niin käyvän, kun aloitin ensimmäisen magic loop -sukkaparini.

Näitä pieniä asusteita on mukava neuloa, koska ne valmistuvat nopeasti. Ja viime aikoina minua vaivannut kantapääkammokin hellitti otettaan, kun (vihdoinkin) sain kantapäät onnistumaan ilman itkua ja hampaiden kiristystä. No ei vaiskaan, ei sukan kantapään takia ole vielä tullut kyyneleitä vuodatettua, mutta en myöskään ole pitkään pitkään aikaan edes harkinnut sukkien neulomista, koska ajatuskin kantapään neulomisesta on tökkinyt pahasti vastaan.

Nii-in, enää tarvitaan vauva, jolle pukea nämä(kin) päälle. Vielä muutama kuukausi, toivottavasti ei ole tulossa ennätyskuuma hellekesä!